Surut...

Viimeinen päivä kesäkuuta, maailmani pysähtyi. Mieheni ja nuorin poikani oli Luuserin(leonberginkoira) ja Elmerin(suomenajokoira) kanssa mökillä. Sää oli mitä kaunein, mutta... Sain puhelin soiton mieheltäni töihin. Luuserilla ei ollut kuulemma kaikki ihan kohdallaan. Se oli saanut jonkinlaisen sairaskohtauksen, mutta tuntui kuitenkin siltä, että se oli jo virkoamaan päin. Sitten tuli viesti: Lusu on kuollut... Katsoin viestiä monta kertaa ja ajattelin, että ymmärsinkö oikein. Tuntui kuin kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Kaikki oli käynyt niin nopeasti.....niin on ollut suuri ikävä. Kaikki asiat leijuvat mielessä mitä lähipäivinä oli tapahtunut ennen Lusun kuolemaa. Missä ja miten sen viimeksi näin, ja jos olisi nähnyt sen vielä kerran..elävänä.


1247154275_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

        Luuseri, sellaisena kun haluan sen muistavan.

1247155226_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hautasimme Luuserin mökille, rauhalliselle paikallle tulevan aitan taakse. Siellä se saa nyt pitää vahtia ja on aina lähellämme... Siellä sen oli hyvä olla eläissään ja varmaan nyttenkin nukkuu rauhallista ikiunta kuunnellen meidän muiden touhuja.

Onneksi kaiken tämän surun keskellä oli pikkuisen pikkuruisia ilojakin. Nimittäin meille tuiki tuntematon pikkulintu päätti tulla vahtimaan meidän kotia poissa ollessamme. Se otti ja teki pesän meidän ulko-oveen.

1247156349_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hassuinta tässä oli se, että muutama vuosi sitten olin itse askarrellut pääsiäiseksi kranssiin samanlaisen pesän ja laittanut siihen tiimarin tekomunat.. nyt sain sitten aidon ja oikean!

1247156567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1247156664_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä eilen kuorituneet pikkuiset....

1247156773_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näin emon touhuja voi seurata oven ikkunasta....

Mutta näin se elämä meitä heittalee, surut on tehty surettavaksi ja ilot iloittavaksi..